Viikonloppuna meidän pitisi päästä muuttamaan, tai siis pitää. Uudet asukkaat valloittavat tämän asunnon 1.5, joten pois on oltava. Ja paljon on viellä tekemättä. Keittiötä ei ole asennettu, ei edes kaikkia kaappeja koottu. Koeistekivet puuttuvat seinästä, tuulikaappi on tekemättä, kaapit ja listat puuttuvat kaikista tiloista, joihin ne tulevat ja vessakin on vain tuhottu. Pönttö on tosin paikoillaan, joten käyttää sitä voi, vaikka aika kokemus se on. Koko asunnon kirjo löytyy vessan seinistä ja lattioista, taitaa katossakin olla joitain roiskeita. Kamalaa.

Tämä kuukausi on tosiaan ollut varsinaista unelmakämppää. Olemme rempanneet silloin, kun töitä ei ole ollut ja tehneet työt tunnollisesti, aina kun niitä on ollut. Väsymys kerroin on ollut sadassa ja parisuhde välillä koetuksella. Lapset muistavat hämärästi minkä näköisiä ovat äiti ja isä ja me podemme ikävää sekä huonoa omaatuntoa. Samalla paniikki iskee, että aika loppuu kesken,  mitään kunnollista suunnitelmaa ei ole ja kun on muuttuu sekin.

Haaveilein, että rekka olisi hakenut muuttokuorman ja muutama ystävällinen mies avustanut. Mies on sitä mieltä, että me remppaamme ja ajamme samalla pakettiautoa, sekä kannamme laatikoita. Ajoketoja tulee varmasti ainakin 6. Rakennusjätteelle olin suunnitellut oman jätelavan, jonka joku vain vie pois. Mies aikoo kantaa jätteet pakettiautoon ja kuskata kaatopaikalle, joka väliaikaisesti sijaitsee rivarimme pihalla. En isko, että mahtuvat kaikki kerralla mukaan...

Keittiöön meni rahaa n. 2600€ ja runkojen kokaminen on todella helppoa. Yhden kun kasasi, niin loput menivät leikiten. Kiroilu taitaa alkaa, kun asennamme niitä seinälle ja alamme asentamaan ovia sekä sisusteita. Taidan selvittää sitä jätelavaa...ja mieheltä viellä aikatauluja. Kumpikaan ei pääse huomenna tekemään mitään ja tänään täällä on vain pakattu. Torstaina toinen on lasten kanssa ja toinen tekee. Perjantaina saamme apujoukkoja (eli vasta silloin aletaan keittiötä asentamaan!) ja sunnuntaina meidän pitäisi asua jo asunnossa. Asutaankin, mutta onko meillä keittiötä tai muutakaan, niin se taitaa jäädä arvoitukseksi. Näin valmista ei todellakaan olisi, ellei meillä olisi niin mahtavia sukulaisia ja ystäviä.